Suomen työturvallisuuslain (738/2002) 8 § ja 10 § velvoittavat työnantajaa huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja tunnistamaan työympäristön vaaratekijät. Mikäli työssä esiintyy tai voi muodostua vaarallisia kaasuja, työnantajan on ryhdyttävä riittäviin teknisiin ja organisatorisiin toimenpiteisiin riskin hallitsemiseksi. Näihin toimenpiteisiin kuuluu tärkeänä osana kaasunilmaisimet.
Jos työpaikalla on riski kaasuihin liittyviin vaaratilanteisiin, työnantajan velvollisuus on työturvallisuuslain (738/2002) mukaisesti tunnistaa riskit ja toteuttaa riittävät hallintatoimenpiteet. Näihin voi kuulua kaasunvalvonta ja kaasunilmaisimien käyttö.
Erityisesti teollisuudessa, laboratorioissa ja suljetuissa tiloissa kaasunilmaisimet ovat usein käytännössä välttämätön keino täyttää lainsäädännön turvallisuusvaatimukset.
Miksi kaasunilmaisimet ovat tärkeitä työpaikkojen turvallisuudelle?
Kaasunilmaisimet ovat keskeinen työturvallisuuden elementti, kertoo Sensorexin tekninen johtaja Tomi Koskinen:
”Monet vaaralliset kaasut ovat näkymättömiä, hajuttomia ja mauttomia. Ilman asianmukaista valvontaa työntekijät voivat altistua näille kaasuille tietämättään, mikä voi johtaa vakaviin terveyshaittoihin tai jopa hengenvaaraan.”
Tyypillisiä työpaikoilla esiintyviä vaarallisia kaasuja ovat palavat, myrkylliset ja happea syrjäyttävät kaasut, kuten esimerkiksi metaani, propaani, vety, häkä, rikkivety, ammoniakki ja erilaiset liuotinhöyryt sekä typpi. Niiden aiheuttamat vaarat vaihtelevat lievistä hengitystieoireista tajunnan menetykseen, pitkäaikaisiin terveyshaittoihin, räjähdysvaaraan ja jopa kuolemaan.
Missä työympäristöissä ja toimialoilla kaasunilmaisin vaaditaan?
Kaasunilmaisimien käyttö on välttämätöntä useissa työympäristöissä kaasuvaaran luonteen ja todennäköisyyden perusteella.
”Suomen lainsäädäntö ei määrittele tyhjentävää listaa kaasuista, joita tulee valvoa, vaan velvoite perustuu työpaikan riskinarviointiin”, kertoo Koskinen.
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus haitallisiksi tunnetuista pitoisuuksista (HTP-arvot) määrittelee kuitenkin raja-arvot useille työpaikoilla esiintyville kaasuille.
Kaasupitoisuuksien raja-arvot ovat kaasu- ja työpaikkakohtaisia. HTP-arvot määrittelevät 15 minuutin ja 8 tunnin altistumisille pitoisuudet, joita pienemmille pitoisuuksille altistumisen ei katsota aiheuttavan haittaa. Palaville kaasuille on kullekin määritelty oma LEL-arvonsa (Lower Explosive Limit = alempi räjähdysraja). Palavilla kaasuilla käytetyimmät raja-arvot ovat 10 %LEL ja 20 %LEL eli vain murto-osa alemman räjähdysrajan (100 %LEL) pitoisuudesta. Happivuodon tai happea syrjäyttävän kaasun vuodon tai muodostumisen aiheuttamien vaarojen vuoksi ilman happipitoisuuden raja-arvoina käytetään tyypillisimmin arvoja 19,5 %VOL (alaraja) ja 23,5 %VOL (yläraja), ilman normaalin happipitoisuuden ollessa noin 20,9 %VOL.
Vaarallisia kaasuja esiintyy muun muassa seuraavilla toimialoilla:
- Prosessiteollisuus: öljynjalostamot, kemianteollisuus, lääketeollisuus
- Energiantuotanto: voimalaitokset, erityisesti biokaasu- ja maakaasulaitokset
- Kaivostoiminta: hapen puute ja vaaralliset kaasut kuten metaani
- Suljetut tilat: säiliöt, siilot, viemärit, joissa voi esiintyä hapen puutetta tai vaarallisia kaasuja
- Laboratoriot: tutkimuslaboratoriot, laadunvalvontalaboratoriot
- Elintarviketeollisuus: erityisesti kylmäaineiden (ammoniakki) käyttö
- Vedenpuhdistamot: rikkivety ja muut prosessissa syntyvät kaasut
- Metalliteollisuus: hitsaushuurut, liuotinaineet, hapot, karkaisussa käytettävät ja muodostuvat kaasut
Millaisia määräyksiä kaasunilmaisimien huoltoon ja kalibrointiin liittyy?
Mikäli työpaikan riskien arviointi edellyttää kaasupitoisuuksien mittaamista, mittauslaitteiden on oltava riittävän luotettavia ja asianmukaisesti huollettuja (VNa 715/2001).
Työnantajan on pystyttävä osoittamaan työvälineiden kunnossapito ja mittausten luotettavuus, minkä vuoksi kalibrointi- ja huoltotietojen dokumentointi on käytännössä välttämätöntä.
Vaikka laki ei määrittele tarkkoja kalibrointivälejä, yleinen käytäntö on, että kaasunilmaisimet kalibroidaan vähintään kerran vuodessa valmistajan ohjeiden mukaisesti. Olosuhteet vaikuttavat kaasunilmaisimien huolto- ja kalibrointitarpeeseen. Kalibrointihuolto on tehtävä useammin, mikäli ilmaisin altistuu usein tai suurissa pitoisuuksissa esimerkiksi mitattavalle kaasulle tai muille ilman epäpuhtauksille. Sekä kannettavat kaasunilmaisimet että kiinteästi asennetut järjestelmät vaativat säännöllistä huoltoa.
”Työnantajan vastuulla on varmistaa, että käytössä on luotettava kaasunvalvontajärjestelmä ja että työntekijät osaavat toimia oikein hälytystilanteissa”, Koskinen teroittaa.
Kaasunvalvontajärjestelmän suunnittelussa kannattaa hyödyntää asiantuntijan kokemusta ja osaamista. Sensorex osaa suositella sopivaa kaasunilmaisinten kokonaisuutta sekä riittävää huolto- ja kalibrointisykliä. Ota yhteyttä!
